𝚁𝚘𝚖𝚊𝚗𝚝𝚝𝚒𝚗𝚎𝚗 𝚑𝚎𝚝𝚔𝚒- tarina

 

ʜᴇɪᴘᴀ̈ ʜᴇɪ ᴛᴀᴀs! 

Tuijotin erästä Pixabayn kuvaa ja siitä sainkin oikein        IDEAN erääseen tarinaan, jossa viisi testivelhoa Testimadosta vaeltavat rakkauttaa etsimään!

Minulla ei oikeastaan ole postausideoita paljoakaan, joten varaudu odottelemaan! Katsotaan perustanko toisen blogin toiseen tarkoitukseen ja tämän tarinoihin, sillä niitä minulla piisaa!

Varaudu myös UPEISIIN kuviin ja romanttiseen sekä tunnelmalliseen tarinaan, jonka löydät hieman alempaa!

Yllä oleva kuva kuvaa yhtä tapahtumapaikoista.

Kuvaus;

"Testimadosta viisi velhoa, Tuhkalehti_sk, Testimyrsky📜🌪, 🏳️‍🌈Tuulen juoksija🏳️‍⚧️, ⚡️Salamalohi🐟 ja Wolf_art girl ovat wolffiksen kotiluolassa yökylässä, Wolffis tekee TestiTube videota ja pudottaa leipänsä säikähdyksestä, kun Tuhki sanoo ettei tunne enää rakkautta. Niimpä nämä viisi velhoa lähtevät etsimään kadonnutta rakkautta kaukaa monien vuorien takaa ja näkee jopa pilviä, kuinka tästä selvitään?"

          "Olet kuin hellyyttävä tuuleni"

Luku I

"Wolffis istuu kotiluolassaan suunnittelemsassa seuraavaa TestiTube videotaan, kun hänen ystävänsä Tuhki, Tuulis, Myräkkä ja Salkkis ovat hänen luonaan yökylässä. Wolffis alkaa kuvaamaan videotaan ja selittää satunnaisia asioita, kunnes joku antaa hälle leivän tassulle, Wolf alkaa maiskuttaa leipää videolla puhuessaan ja sanoo lopulta heipat ja pudottaa leivän, kun säikähtää Tuhkin huudahdusta:

"RAKKAUTENI! SE ON POISSA!" Wolffis hypähtää salmana paikalle ja kysyy: 

"Siis mikä niin?" Ja Tuhki katsoo häntä silmät kyynelten sukentamina, Tuhkin Tuhkainen turkki alkaa hilseilemään ja kyynelet kumittavat väriä ja tekevät hänestä vaalean.

"En tunne enää rakkautta tai mitään tunteita", Tuhki sanoo edelleen kyynelet silmistä valuen.
"Voi Tuhki", Myräkkä aloittaa lauseen, muttei keksi sille jatkoa.

"...entä, jos..." Tuulis jatkaa, muttei myöskään keksi mitä sanoisi. Salkkis haluaa jatkaa lausetta, muttei keksi silel jatkoa, joten sanoo hymyillen:

"...me..." Tuhki katsoo kaikkia vuoron perään kyynelet valuen ja hän lopettaa itkemisen, Wolffis tupsuttaa hänen tuhkaista turkkiaan taas tummaksi ja hoksaa:

"...ehkä voisilme mennä etsimään sitä rakkautta. En usko, että niin voi tehdä, olen kuullit siitä vain tarinoissa, mutta se nyt oli yksi typerä ehdotukseni." Myräkkä avaa suunsa sanoakseen vastaväitteen, mutta menee tornadona ulos luolastani.

"Se on totta! Kävin joskus rakkaudenhaltijan luona, hän sanoi, että rakkauden löytää sieltä mihin jalat ja tunteet sinut kuljettaa!" Huutaa Myräkkä ulkoa humisten. Wolffis ja muut kävelevät ulos ja yrittävät pysyä pystyssä tuulisessa säässä, kun kynnet on tungettava syvälle nurmikaistaleeseen luolan vehreällä uloreunustalla päästäkseen Myräkän luokse. Tuhki ottaa Salkkiksen hellästi hampasisiinsa ja Tuulis viilettää ohi sanoen: 

"Olenhan Tuulen Juoksija!" Wolffis naurahtaa ja meinaa kaatua, kun Tuulis ennättä ilmoittamaan Myräkälle laantumaan.

"HEI SENKIN TUHKIS!" Salkkis suuttuu. 

"VOISINKO MINÄ SEISOA KORVALLASI?" Hän kyselee. Tuhki kuitenkin laittaa määrätietoisena Salkkiksen Wolfin korvan päälle ja astuu uudelleen vehreälle kirkkaalle nurmikaistaleell, jota peittää kukat ja hyönteiset, nurmi on vielä hieman kosteaa Myrskyn jäljilta ja Tuhki liukastuu nurmeen ja valuu suoraan Wolffiksen kodin kovaa seinää kohti. Tuhki selvittää päätään ja venyttelee huomatessaan ettei satuttanut itseään kunnes vihainen ampiainen viilettää ohi ja pistää hänen kuonoaan. 

"JA MISTÄS HYVÄSTÄ TUO OLI?" Kysyy Tuhki, kun Wolffis ryhtää hänen luokseen. Salkkis kuitenkin huutaa kimeällä äänellään:

"Minulla on näppärät kädet, saan piikin irti hetkessä!" Wolffis laskeutuu makuu asentoon ja antaa Salkkiksne tehdä työnsä. Salkkis ojentaa räpylöitään ja tunnustelee kuonoa, hän ottaa piikistä tukevan otteen ja vetää tätä ulos rauhallisesti. Lopulta piikki sujahtaa hänen räpylöijinsä ja Salkkis heittää sen pois. 

"Wolffis, ota ruohonkorsi, painelen hänen nenäänsä kostealla, jottei se tulehtuisi niin helposti." Wolffis nappaa ruohon ja antaa sen Salkkikselle.

"Ole hyvä Salkkis!" 

"No kiitos Wolf", Salama vastaa, kun on saanut kaiken valmiiksi. Tuhki nousee herkille jaloilleen ujosti kiittäen ja alkaa kävelemään varoen kostealla ruoholla.

"SIT MENTIIN!" Huutaa Tuulis etujoukosta ja Tuhki osoittaa hännällään suoraan kohti tornadon näköistä.

"Se tuntuu oikealta tieltä", Tuhki ilmoittaa."

✨'Sen' testin linkki;

[https://testimato.com/fi/test/72084/perform]

Luku II

"He olivat kävelleet jo monta tuntia kohti pilvisaumaa, joka näytti tornadolta, mutta se vain tuntui matkaavan kauemmas, sitten Tuhki ilmoitti, että heidän ei pitäisi kääntyä tietä sitä kohti, vaan ylittää mustat hieman lumisen, tiheät ja kovat vaikeaselkoiset vuoret. Vuorissa oli muhkuroita ja paljon irtokiviä sekä synkempiä luolia kuin Wolffiksen kotiluola.

"Kai se on vain pakko mennä", sanoi Salmalohi.

"HYVÄHÄN SINUN ON SANOA", Tiuskaisi Wolffis.

"Pakko se vain on", Myräkkä sanoi.

"Niinhön se on", Wolffis puuskutti. He lähtivät kävelemään kohti vuoria ja menivät jonossa vuorten seinämää pitkin. Wolffis kulki ensimmäisenä ja tunnusteli jokaisen irtokiven ja ulkoamasn sekä raon. 

"Varokaa tätä, se on heikko. Ja tässä kolossa voi olla käärmeitä..." Wolffis selitti. Lopulta anturat ja kengät puhki ja tirkit sekaisin he pääsivät ylös asti, kunnes huomasivat Myärän vielä alhaalla.

"Voisk aut-", Wolffis oli sanomassa, kunnes Myräkkä muuttui tornadoksi ja jyräsi vuoren ylös.

"Mitä voisit Wolf?" Myräkkä kysyi.

"En mitään", Wolffis sanoi nolostuneena, kun ei ollut muistanut tämän voimia. 

 Koko päivän kuljettuaan vuorien yli Tuhki osoitti hännällään kohti pilvimyräkkkää, joka oli toisten vuorten takana.

"Minun mielestäni meidän pitäisi mennä luolaan tuolla vuorien keskellä", Tuulis sanoi.

"Se on totta, siellä voisi olla suojaisaa, voisimme viettää yön siellä", Wolffis vastasi. He kävelivät nurmikaistaleiden ohi hiekkaisen tien ohi ja vielä oatin vehreän kostean nurmen ohi, kunnes kiipesivät taas vuoria ja etsivät löytämäänsä luolaa.

"Tuossa se on", Tuhki osoitti hännällään kohti synkkää onkaloa vuoressa.

"Onpas pimeää", Myräkkä sanoi pyöriessään tornadona luolassa.

"Joo, mutta hoisutko olla taas tavallinen myrskypilvi, minunkin on vaikea lähestyä sinua, kun tuulet noin paljon", Tuulis sanoi.

"Mutta eiväthän tornadot hylji mitään?" Myrsky vastasi huolestuneena.

"Luulempa, että sinä hyljit siksi, ettet halua imeä ystäviäsi sisällesi", Tuulis jatkoi puhuessaan tuulta vastaan ja koittaessaan pysyä jaloillaan. Myräkkä lioetti pyörimisensä.

"Olet oikeassa Tuulis." 

 Yön vietettyään Tuhki heräili jo ja venytteli selkä kaarella, kun aamun kirkas valo heijastui luolaan. Hän haistoi raikkaan uuden aamun ja edellisen yön sateen, hän saatyoi nöhdä kuinka luola oli ulkopuolelta kostunut ja hän hyppäsi vuorelta alaspäin. Hän tunsi kuinka muhkurakivet vyöryivät hänen anturoidensa alla ja hän tunsi kuinka ne rikkoutuivat, kun hän teki lopouhypyn alas hän istahti ja kietoi häntänsä tassujensa eteen sekä nosti toisen nuollakseen sen puhtaaksi. Tuhki oli menossa etsimään riistaa kaikille, mutta oli nyt jo ehyinyt rikkoa tassunsa, hän nousi jaloillewn ja haisteli saaliun varalta. 

"KANI!" Hän kuiskasi puoliääneen huutaen. Hän valmistautui napoaamaan tämän, mutta Myräkkä katsoi alas vihaisena.

"En halua tappaa eläintä syödäkseni sitä." Tuhki nolostui.

"Etsin jo valmiiksi kuollutta riistaa." 

"Se käy järkeen", Tuhki nuoki tassuaan ja nosti kuusi löytämäönsä porkkanaa.

"Sen sijaan voimme mutustaa näitä", Tuhki näytti porkkania ja alkoi hyppelehtimään ylös herättääkseen ystävät syömään.

 Syltyään he aloutteluvat matkaa ja Tuhki päätti, että heidän pitäisi palata hieman takaisin ja käyttää tietä kohti tornadon näköistä pilvikasaa.

"Siis mentiin!" Wolffis innostui. He alkoivat oatikoida takaisin ja hyppelivät vuorten välillä koballa kivisellä alustalla ja koittivat putäö toisistaan yhä huolta.

"Ja viimeinen hyppy", Tuhki tokaisi, kun Wolffis hyppäsi alas vuorilta.

"Ei kun kohti tuota tietä!" Salkkis sanoi. He alkoivat kövellä kostealla ruoholla ja välillä nuolivat siitä pisaroita jotteivat kuihtuisi janoon. Matka näytti pitkäktä ja kauniilta, aurinko nousi ja pilvinen tornado nousi heitäkohti kevään piristävässä valossa.

 Kun ilta alkoi laskeutua he kävelivät mutkitteleva atietä ja näkivät pilviä, jotka yltivät maahan asti. Se muodosti sydämen ja pilvet näyttivät punaiselta illan kauniissa valossa.

"Vatsi!" He huusivat yhteen ääneen ja juoksivat sukeltamana pilviin.

"Kylmää!" Wolffis ja Salkkis huusivat, kun Wolffis oli hypännyt jäiseen pilvikasaan.

"Ettekö tienneet, että pilvet ovat kylmiä?" Tuulis naureskeli. Wolffis nousi kylmistä pilvistä ja katsoi eteenpäin.

"Minnes matka jatkuu Tuhki?" Myräkkä kysyi.

"Hmm...E- en oikein tiedä, tuntuu kuin meidän täytyisi löytää joku täältä läheltä...", Tuhki pohti.

"Niinhän se sitten on!" Myräkkä hoksasi.

"MENNÄÄN!" Salkkis huusi Wolffiksen korvan päältä.

"Voisitko olla joskus huutamatta?" Wolffis suuttui.

"Siis, mitenniin?" Salkkis ihmetteli ja Tuulis jatkoi nauramista takajoukoissa.

"Ettet huutaisi Wolffiksen korvaan", Tuulis kikatti.

"Joka tapauksessa, MENNÄÄN!" Wolffis yritti kuulostaa järkevältä.

"Ei me vain 'mennä' typerys", Myräkkä ilmoitti.

"Et sitten jaksanut valittaa, kun Salkkis huusi korvaani, että mennään", Wolffis sanoi turhautuneena.

"No, mitä väliä?" Tuhki kysyi.

"Meidän on tutkittava kaikki puskat ja pensaat lattiasta kattoon... Tai siis maasta taivaaseen! Ei aikaa riidellä siis."

"Ei kellään meistä ole siipiä, jos osaisin muuttua tarinani pää oc:ksi, niin sitten", Wolffis selitti. Tuhki alkoi katsoa häntä julmasti hymyillen.

"Joo, mä tästä meenkin ETSIMÄÄN!" Wolffis huutaa kauempaa.

"Täällä tuoksuu keksiltä", Tuhki ilmoittaa terävällä nenällään haistellen.

"Minäkin huomasin sen!" Wolffis huusi.

"Missä?", loput matkaajista kysyvät. Wolffis ja Tuhki kyyrristyvät puskan eteen, -ouskassaoli vain lehtipeitto päällä, puskassa ei oikeasti kasvanut lehtiä- Wolffis otti hampaillaan kiinni yhdestä lehdestä ja Tuhki toisesta, kaikki katsoivat jännittyneinä, kun Wolffis ja Tuhki etsivät hyvää otetta lehdistä ja nostivat sen vatovaisesti hellällä otteella.

"Kukas tämä on?" Wolffis kysyi.

"En tiedä, näyttääpä hyvältä! Harmikseni se on elävä", Tuhkis suree ja muut nauravat tälle.

"No ei me häntä kumminkaan syödä, ei tarvitse huolia siitä pikku keksi, kerro vain kuka olet", Myräkkä sanoo.

"Niin, kerro", Tuulis jatkaa.

"Jep", muutkin sanovat. Keksi nousee jaloilleen ja alkaa sanoa hiljaisella äänellään:

"Olen 🤎🍪~Cookie~🍪🤎!" Tämä huutaa.

"Voisimmehan ottaa sinut mukaan Cookie", Tuhki sanoo.

"Eikun Cooksu", Wolffis korjaa, kun Tuhki nostaa tätä Wolffiksen toisen korvan päälle.

"Oliko se mitä meidän piti löytää Tuhki?" Wolffis kysyy.

"Oliko se ystävyys?" 

"No, luulen, että se on ystävyys mitä tarvitsemme saadakseni tunteeni palaamaan, mutta tuossa ei ollut vielä tarpeeksi! Jatketaan matkaa suoraan kohti kallioseinämää ja sen jälkeistä jyrkännettä", Tuhki kuvailee. He alkavat katsoa kohti sileää ja siistin näköistä kallioseinämää ja sen tasaista reunaa, kunnea siinä näkyy pudotus.

"Suoraan siis!" Sanooo Cooksu hellästi Wolfin vasemman korvan päältä. He jatkavat matkaa väsyneinä ja juttelevat auringonlaskussa siitä miksi he ovat tällä matkalla.

"Ja siinä oli koko tarinamme, ainakin tähän asti", Myräkkä sanoi lempeällä äänellä"

Jos sinua kiinnostaa kuinka tarina jatkuu, kerro se tuolla kommenteissa! Saatan tehdä vielä monta lukua lisää. <3

Ja saat kommentoida muutakin kuten postausideoita, se piristää päivääni huomattavasti!